Sotilasympäristö kasvattaa lääkärin osaamista

Puolustusvoimien ilmapiiri kiinnosti lääkintäkapteeni Jaakko Lepomäkeä jo inttiaikoina. Hän kävi myös Reserviupseerikoulun ja toimi sen jälkeen kesävänrikkinä koulutustehtävissä. Opintieksi valikoitui kuitenkin lääketiede.

Lääkärinä ympyrä sulkeutui parin terveyskeskusvuoden jälkeen. Lepomäki haki päällikkölääkärin virkaa ja on nyt työskennellyt pari vuotta Puolustusvoimien palveluksessa Sotilaslääketieteen keskuksessa Parolannummen terveysasemalla.

Hoitotyöstä poikkeusolojen suunnitteluun

Terveysaseman päällikkölääkärin tehtäviin kuuluu terveysaseman johtamista, potilasvastaanottoa, hoitotyön suunnittelua sekä maastoharjoittelua. Hallinnollista työtä on noin puolet, potilastyötä noin 40 prosenttia. Lepomäki osallistuu poikkeusolojen suunnitteluun, kertausharjoitusten rauhan ajan varotoimintaan ja toimii myös kouluttajana.

Terveysasema poikkeaa Lepomäen mukaan hieman keskimääräisestä lääkäripaikasta. Lääkärin tulee ymmärtää sotilasympäristöä, jossa työajalla pääsee osallistumaan esimerkiksi sotilasparaateihin ja valajuhliin. Hän myöntää, että sotilasyhteisö työpaikkana saattaa askarruttaa lääkärihakijoita.

– Voi olla epäselvää, halutaanko lääkäriksi ”erikoississejä” vai ”erikoistuneita leipäpappeja”. Täällä kuitenkin kaivataan enemmänkin luotettavia puurtajia, jotka arvostavat, että päiväkotiin pääsee hakemaan lapset ajoissa, Lepomäki vakuuttaa.

Yleislääketieteeseen erikoistuvana lääkärinä Lepomäki kokee saaneensa aiemmasta työkokemuksestaan terveyskeskuksessa merkittävästi apua. Nykyisessä työssään varuskunnassa potilailla on hankaliakin sairauksia, myös epidemiologia on keskeistä.

– Tämä työ opettaa kuitenkin kädestä pitäen niihin vaatimuksiin, mitä siviilielämän puolella ei voi oppia.

Potilastutkimuksen merkitys korostuu

Joku voi myös pohtia, kuoleeko sotilasyhteisössä lääkärin ammattitaito. Lepomäellä on selvä mielipide asiaan.

– Päinvastoin, sillä terveysasemalla tutkimuksen merkitys korostuu. Kun tutkii huolellisesti, diagnoosiin pääsee ilman laitetta. Samalla ammattiylpeys kasvaa: minä osaan ja osaan antaa opastuksia.

Hän kehuu myös hoidon resursseja. Varusmiehillä voi olla esimerkiksi mielenterveyden häiriöitä, mutta samalla he ovat motivoituneita suorittamaan palveluksen. Varuskunnassa lääkäriin pääsee nopeasti.

– Pystyn kontrolloimaan heitä tarvittaessa vaikka viikoittain, jolloin erilaiset lääkkeiden vasteet ja muut näkyvät nopeasti. Resurssia on niin hyvin, että hoito oikeasti toimii, ja työn jälki näkyy järkevässä aikataulussa.

Lepomäki pitää varuspalvelusta yhteiskunnallisena oppituntina eritoten miesväestölle. He oppivat luottamaan terveydenhuoltoon, hakeutumaan työterveyteen ja ymmärtävät, että sairastaa saa ja henkisen huollon palveluja on tarjolla. Terveyden edellytykset paranevat näin jo nuorella iällä.

– Mieleenpainuvia hetkiä on, kun parikymppinen nuori lähtee ovesta ja kiittää siitä, kuinka hyvin on saanut apua oman ongelmansa kanssa ja tavallaan vähän vahvemmat siivet nuoreen aikuisuuteen.

Lääkärinä Lepomäki näkee työssään Puolustusvoimissa erityisiä etuja, kuten julkista puolta lyhyemmät työajat ja pidemmät lomat. Lepomäki kehuu vuolaasti myös mahtavaa työporukkaa.

– Meillä on oma-aloitteista ja aikaansaavaa henkilöstöä, jolla on sisäistä paloa työhönsä. Kun tulee töihin, on työkavereita. Apua saa, kun pyytää. Asiat järjestyvät, ja lounaalla saa seuraa. Itse saan myös kehittää asioita ja kehittyä myös esihenkilönä.